Time to say hello

Joops. Eli hei. Ajattelin näin pitkän harkinnan jälkeen perustaa tälläsen blogin, mihin voin purkaa ajatuksiani mun laihdutusprosessista. Aion kuitenkin pitää tätä blogia anonyyminä enkä aio postata kuvia itsestäni, ainakaan niin että olen tunnistettavissa. En myöskään aio paljastaa nimeäni täällä. Asia saattaa kuitenkin muuttua, sillä olen luonteeltani melkoinen tuuliviiri.

Ensiksi voisin kertoa hieman itsestäni. Olen 17-vuotias lukiolaistyttö, joka kärsii suuresta ylipainosta. Painoindeksini on ~31 ja siitä voi kukin vetää omat johtopäätöksensä. En ole aina ollut tällainen pullukka, päinvastoin. Olin ala-asteajat aina viidennelle luokalle varsin laiha. Silloin kuulin kuitenkin musertavia uutisia; paras ystäväni petti luottamukseni täysin. Tästä seurasi vuosien masennus ja veikkaanpa että myös jonkinasteinen syömishäiriö. BED kuuluu näihin vähän vähemmän puhuttuihin syömishäiriöihin, anoreksia, ortoreksia ja bulimia ovat vieneet siltä paljon huomiota. 

Olen harrastanut koko elämäni liikuntaa säännöllisesti. Parhaimmillaan minulla onkin voinut olla kuusi harrastusta yhtä aikaa. Nykyään harrastan enää jalkapalloa, mutta sekin on jäämässä sillä en enää kykene pelaamaan täydellä teholla koska polveni ovat romuna. Olen harjoitellut 13-vuotiaasta asti vähintään neljä kertaa viikossa, kahtena viimekautena jopa kuusi kertaa viikossa. Tällä hetkellä vietämme harjoittelutaukoa ja minä parantelen polvea, josta kuului kräts viimeisissä taukoa edeltävissä harjoituksissa.

Suurin ongelmani on syöminen. Syön valtavia määriä päivässä. Jos listaan päivän syömiseni saa se minut kakomaan, mutten silti vain pysty lopettamaan syömistä. Rakastan ruokaa. Toinen suuri ongelmani on lenkille lähtö. En uskalla. En jaksa. En viitsi. Mitä ihmiset ajattelevat kun tälläinen lyllertää vastaan pururadalla? Nyt tähän on kuitenkin tulossa muutos. Heti kun jalkani on taas liikuntakunnossa aion alkaa lenkkeillä ja pyöräillä. Tästä painosta olisi mukava päästä ennen 18-vuotispäivää vaikka tiedän sen olevan melko mahdoton tavoite. Mutta se on haaste ja rakastan haasteita.

Olen laihduttanut säännöllisesti ja epäsäännöllisesti enemmän tai vähemmän kolmisen vuotta. Välillä paino on tippunut kuukaudessa viisikin kiloa. Se on ainoastaan saanut aikaan hyvänolontunteen ja pian paino on jo entisellään jälleen. Nyt tähän on kuitenkin tulossa muutos ja kehitän itsehillintääni. Sinä päivänä kun vietän ylioppilasjuhliani mekkoni on kokoa 36 tai pienempi. Se on epävirallinen tavoite. Mutta siihen pyritään.

Arvostan paljon tukea, jonka mahdollisesti tulen tämän blogin kautta saamaan. Toivon että todella onnistun tässä.

Kuvat we♥it